tiistai 9. elokuuta 2011

Statue of Liberty

Tiketti
Päätettiin poikain kanssa mennä katsomaan lähempää tuota vihreää valonkantajaa. Aiemmin käytiin jo South Ferryssä kääntymässä ja nähtiin patsas rannalta, mutta se ei meille riittänyt. Nyt siis kohti lippujonoa.

Huhuja ko. nähtävyyden lippujonoista oltiin kyllä kuultu, mutta että tällaset jonot! Sunnuntai sattui vielä olemaan todella kostea ja kuuma, joka ei varsinaisesti jonottamiseen kirvoittanut. Satojen metrien kaarevat ihmisjonot päätyi valkoiseen telttaan (ei taloon), jossa hoidettiin sitten pakolliset turvatarkastukset ja läpivalaisu. Jonottamisen aikana selvisi sekin mitä Joulupukki tekee kesäisin... Hän soittaa kadulla USA:n kansallislaulua huilulla ja juo muiden ihmisten jättämiä pullovesiä! Tämmöne.

Maisemaa saarelta

Janne ihmettelee
Tunnin jonottamisen jälkeen päästiin vihdoin laivaan ja keulaportti kohti saarta. Laivamatka ei kestänyt 15 minuuttia kauempaa, mutta sen aikana aukesi todella komeat maisemat potskista katsottuna. Siitä sitten räpsästiin parit fotot, jonka jälkeen päästiin sitten itse piffiin, josta alla muutama kuva.

Statue of Liberty
Valkoiset kengät
Vapaudenpatsaan pikkuveli
Liberty Bike
Vapaudenpatsaan juurelta löytyi kultainen harrikka nimeltään Liberty Bike, jonka Orange Countyn pojat ovat väsänneet vapauspäissään. Me suomipojat ei aivan löydetty sitä jotain tästä keissistä, mutta ei kai siinä mitään. Aika jättää vapaus taakse ja mennä jälleen kaupungin sykkeeseen väistelemään takseja.

Roadrunner Records
Seuraava pysähdys tehtiin Dieselin liikkeeseen, josta lähti muotia mukaan. Joutui väkisin laittaan kättä vähän syvemmälle taskuun. Ja vanhana muotibloggarina laitan eri vaatekertojen kanssa kuvia teille, no fear.
Siitä jatkettiin minun kainosta pyynnöstäni Roadrunner Recordsin päätoimiston hoodeille. Ei pojat mitenkään hanttiinkaan panneet – päinvastoin. Päästiin jopa ihan talon sisuksiin pyörimään, mutta koska oli sunnuntai, niin toimistolle ei tietenkään päästy käymään. Ei tarvinnut jättää Monty O`Connerille promoja tällä kertaa, mutta me tavataan vielä!

Janne otti viime hetken löydön jostain pikku putiikista ja osti kirjan, joka on täynnä Chuck Norris vitsejä, kuten: ”Jesus follows Chuck Norris on Twitter.” Äijäporukalla innostuttiin ko. kaupaassa sovittelemaan hattujakin, oli muuten hauskaa!

Ajatus viimeisestä illasta hostellilla veti mielemme sen verran haikeaksi, että jouduimme ilahduttamaan sydämiämme juomalla viiniä (lue: olutta),  aivan niin kuin jokainen muukin ilta. Olut, siis viini, oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siinä annettiin itsellemme lupa mölytä hiljaisuuden jälkeen, koska huomenna starttaa friggin’ roadtrip ja viime hetken setit oli lyötävä lukkoon.

Buckle up coz it’s time to hit the road!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti