Roadtrip

Päivä starttasi perinteisesti eräästä loistavasta aamupalapaikasta, josta sai muutakin kuin pekonia, munia ja vaaleaa leipää. Ellulle sen verran terveisiä, että paikasta sai jopa Total Fagetia! Pesut ja pisut ja sitten kohti metroa ja hakemaan autoa. 

Saimme suuret kassimme kuljetettua takaisin Newarkin lentokentälle, jossa vuokra-automme sijaitsi. Meidät kuljetettiin oikein erillisellä Minivanilla itse vuokrauspaikalle, josta saatiin ilmeisesti vahingossa tämmönen paskaröttelö... 

Juna!

Fiilikset oli vähintäänkin innostuneet ja auton ominaisuuksia ja kokoa jaksettiin päivitellä lähes koko loppupäivän ajan, eikä suotta. Vai miltä kuulostaa Lincoln Navigator 5,4 litran moottorilla, nahkajakkaroilla, taakse erilliset ilmastoinnit ja musiikkisoitin, kolme penkkiriviä tilaa + tavaratila, navigaattori ja kaikki toimii vielä sähköllä. Tämä on jumalauta juna eikä auto!

Tytöt ja poika

Neljäs köyhä ritari noudettiin vihreässä paidassaan illalla kasin aikaa JFK:n lentokentältä. Juuso otti auton vastaan lähes vuodattaen onnenkyyneleitä ja kommentit autosta oli vähintäänkin hersyviä. Mukava nähdä Juusoakin! Kaverilla oli suunnitelma tuoda salmiakkikossua, mutta ei saanut myyjältä suositusta viedä nesteitä Amerikkaan, joten Juuso päätti ostaa perinteisesti FF-pastilleja ja paikanpäältä viinat (fisua, babe). Raukka oli huolissaan meistä, kun ei me olla saatu salmiakkikossua viiteen päivään! Kerta se on ensimmäinenkin.

Parkkipirkot

Juuso jouselle ja roadtrip saa luvan alkaa! Kirjoitushetkellä ollaan matkalla Washington D.C.:n, jossa on tarkoitus yöpyä ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin, kuten Valkoiseen taloon.

Pitää syärä notta jaksaa

Matkaa alkaa!

Täällä kaikki hyvin kaverit, kiva kun luette!

Terv. Janne, Juuso ja Villeimmät