lauantai 27. elokuuta 2011

San Francisco

Golden Gate Bridge
Tiedetään, tiedetään. Päivitystä ei ole tullut ihan hetkeen, koska tässä on ollut kaikenlaista. Hyvityksenä saatte kuvia matkalta Friscosta Losiin, mutta ei mennä asioiden edelle.

Matka Las Vegasista San Fraciscoon kesti yhdeksän tuntia ja rapiat päälle. Kokeneille autoilijoille moinen matka ei ollut kuin yksi kauppareissu. Yön laskeutuessa saavuttiin motellille ja tällä kertaa saatiin harvinaisen surkea huone. Ei ole varmaan väärin sanoa, että paikka muistutti lähinnä putkaa niin kooltaan kuin houkuttavuudeltaan, tänks! Lisäksi paikka tarjosi aamupalaksi pelkästään kahvia, joka piti uudelleen lämmittää mikrossa, jos kiinnosti juoda. Niin, ei kiinnostanut.

Aamulla jätettiin motelli homehtuun ja lähdettiin kaupungille pööpöileen. Ensimmäinen juttu, mikä tuli varsin nopeasti huomattua, oli ilmasto. Täällähän on helvetin kylmä ja tuulee ihan simona! T-paita ja shortsit piti lämpösenä lähinnä strategiset alueet, mutta muuten veti kalkkunaksi.

Autolla normaalisti keskustaan ja järjetön jonottaminen ja parkkipaikan etsiminen alkakoon! Siinähän sitä ihmeteltiin hetken aikaan, mutta viimein auto saatiin johonkin yleiselle parkkipaikalle.

Siitä lähdetiin jalkaisin etenemään kohti menomestoja. Jonkun aikaa seilattuamme päädyttiin alueelle nimeltä Castro, joka on ehkä maailman homomöynteisin kaupunginosa. Päätimme siinä käydä paikallisessa yhdellä imemässä kulttuuria. Juuso taisi siinä ostaa jotain arpojakin, jonka arvontatilaisuus on kauan sen jälkeen, kun me ollaan jo Suomessa. Hyödyllistä!

Ravintolan jälkeen jatkettiin Castro-kierrosta. Hetken päästä oltiin niin solmussa, että otettiin taksi omalle autolle ja mentiin vielä pienet ympyrät Chinatownissa. Pitkien kävelyreissujen uuvuttamana mentiin takas motelliin katsomaan HBO:ta. Kiitos ja hei.

Päivä numero kaksi

Aamu alkoi kylmällä kahvilla, jonka kaunistava vaikutus ei tähän porukkaan vaikuttanut. Navigator laitettiin tulille ja lähdettiin aamupalalle keskustaan.

Tällä kertaa oli vuorossa hiukan erikoisempi aamupalapäläytys. Nimittäin Villen täti, Pirjo, sattui olemaan miehensä, Joelin, kanssa Franciscossa samaan aikaan. Pienen naaraamisen jälkeen saatiin porukka kasaan ja jatkoimme Golden Gaten juuressa sijaitsevaan ravintolaan. Aamupalapizzat siitä naaman eteen ja jutustelua hyvässä seurassa. Niin se vaan menee, että niin kauas ei pääsekään, ettei suomalaisia olisi paikan päällä!

Piristävän aamiaisen jälkeen lähdettiin katsomaan Sitä punaista siltaa. Sillasta on vaikea sanoa mitään erityistä, paitsi että se on komea ilmestys ja erittäin punainen. Käytiin me valokuvauspaikallakin ottamassa kuvia sillasta ja sen ympäristöstä. Sitten Alcatraz...

Pitihän se arvata, viiden päivän jono saarelle. Kiva kiva, sitten varmaan kuvataan se pytinki rannalta. Ihan kivoja kuvia saatiin rannaltakin, mutta ei tietenkään kännykällä. Siinä porukalla käveltiin rannan päädyssä sijaitsevalle laiturille ja naureskeltiin kaikelle mahdolliselle. Vanha improilija, Pohja, laittoi viihdytyshanskat käteen ja näytteli roolin vankikarkurista.

Eiköhän tämä San Francisco ole tässä. Hiukan jätti kylmäksi tämä paikka, vaikka kaluttiin läpi aika moni paikka. Ehkä jotenkin olis kaivannut lämpimämpiä säätiloja, mutta ei niin ei. Kivaa oli, mutta Losin lämpö ja beachit saivat meidät jättämään San Francisco kahden päivän jälkeen.

Vanice beach, here we come!

Castron katuja
Castron kävijät
Jellona
Karuilla tuulee
Kings of the Hill
Aamiainen
Kioski
Joku Isoo silta
Silta sillalla
Tahdon portaat
Alcatraz
Enrique Iglesias -ilme, kuulemma
Vankikarkuri!

maanantai 22. elokuuta 2011

Las Vegas ja Hoover Dam


Las Vegasissa yövyttiin ensimmäinen yö jälleen Super8:ssa. Ilta meni jälleen tylsästi nukkuen, koska aamulla oli tarkoitus mennä katsastamaan Hoover Dam, joka sijaitsee n. 30 mailin päässä Vegasista. Pato on käsittääkseni maailman suurin laatuaan, joka kävi paikan päällä harvinaisen selväksi.

Pato tuli kuvattua todella monesta eri kulmasta ja aikaa meni varmaan kolme tuntia siellä pyöriessä. Edes 40 celsiuksen kuumuus ei väsyttänyt tätä kamerakomppaniaa. Sitten olikin jo aivan pakko mennä tyypittään Las Vegas Strip.

Hooverin padolta lähdettiin joskus puolen päivän aikaan ja käytiin tekemässä check-in seuraavaan hotelliin. Kyseessä oli astetta rouheempi laitos nimeltään Platinium Hotel. Huoneessa oli kaikki mahdollinen aina jääpalakoneesta porealtaaseen. Hotelli sijaitsi Stripiltä yhden korttelin verran etelään, aivan 2Pacin murhapaikan nurkilla!
Kassit purettiin taas niin perusteellisesti, että hetken päästä paikka tuntui kodilta taas hetkessä. Janne laittoi pianon päälle heti riparikuvansa ja Juuso ripusti seinälle Amerikan itsenäisyysjulistuksen. No ei, mutta kalsareita leviteltiin kyllä pitkin kämpää ja muut rituaalit seurasi toinen toistaan.

Las Vegasin ilmastosta muuten sen verran, että ilma on päivällä noin 40 ja öisin 25 celsiusta, joten sen t-paidan olis hyvin voinut jättää kauluspaidan alta iltariennoista kämpille. Kasinoille ei ole asiaa shortseissa, joten farkuissa joutuu kuitenkin hikoileen.

Siinä alettiin sitten valmistautua Las Vegasin yöelämään hakemalla vähän nuottiöljyä ja silittelemällä kauluspaitoja (hintalaput tietysti roikkui kainaloista vielä tässä vaiheessa). Käytiin siinä nopeasti vielä vähän poreilemassa ennen ulostautumista. Nopeat kiisselit huiviin ykkösellä ja kuka ekana ulkona voittaa.

Respasta meille suositeltiin kasinoa nimeltä Planet Hollywodia, johon lähdettiin sitten rahvaanomaisesti jalkaisin. Perillä meitä odotti sellainen kasinomaailma, että oksat pois ja pala latvaa! Yhteenkään varsinaiseen pöytään ei menty koittaa onnea vaan oltiin lähinnä yksikätisten rosvojen runtelemana.

Paikan päältä löytyi ”baari” nimeltään Fat Tuesday, jonka jonossa tutustuttiin Coloradosta kotoisin olevaan pariskuntaan ja otettiin porukalla yhdet illanavauksen kunniaksi. Pari hyvästeltiin ja otettiin tiskiltä melkosen värikkäät juomat mukaan ja pyörittiin pitkin kasinoita pelaten ja haistellen meininkiä. Ja se täytyy todeta, että mitkään rahat ei riitä täällä. Ei ole esimerkiksi mitenkään erikoista, että ihmisillä on 6000 dollaria pelikoneessa!

Jossain vaiheessa iltaa tutustuttiin kaveriin nimeltä "Sir Sebastian", jonka kanssa sitten menikin koko ilta. Jutusta ei meinannut tulla loppua sitten millään, koska me oltiin innokkaita kyselemään ja Sebastian oli innokas kertomaan. Juttua tuli 2Pacista aina Amerikan sisäpolitiikkaan saakka. We are from the streets!

Ilta päätettiin joskus kahden-kolmen aikaan ja uni oli taattu.

Päivä numero kaksi

Aamu alkoi tutulla nousemisjärjestyksellä: Ville, Pohja, Janne ja Juuso. Kämpiltä lähdettiin joskus 11 aikaan hakemaan aamupalaa 7Elevenistä ja otettiin aamupalat mukaan hotlalle. On muuten todella tyylikäs veto ottaa hienosta hotellista huone ja käydä huoltsikalla aamupalalla, nice!

Jossain vaiheessa siitä sitten lähdettiin autolla katsastamaan lähinurkkia ja kuvattiin hyvän sään takia niin paljon kuin kerettiin. Kuvailun jälkeen käytiin syömässä "Kaarissa" ja mentiin takas kämpille. Pian siinä päätettiin toteuttaa eiliseltä tuttu suunnitelma, eli menomonot jalkaan ja rimpasalle.

Eilisestä mielemme rohkaisseena hypättiin taksin jouselle ja painettiin Stripille. Illan aikana käytiin kolmellakin eri kasinolla mm. Bellagiossa, josta muutaman eksymisen jälkeen löydettiin ulos. Ei ollut meidän paikka.

Suurimman osan illasta istuttiin samassa paikassa kuin ekanakin iltana eli Planet Hollywoodissa. Paikka on "sopivan" kokoinen ja edes jonkun mittarin mukaan huokea. Ilta hevosteltiin ja illan päätyttyä palattiin tavallisina opiskelijoina hotellille. Yhtä mieltä oltiin siitä, että tämän paikan takia ei kannata pelkästään lentää Amerikkaan. Teitä on varoitettu!

Next San Francisco.


Hoover pato yläjuoksulta
Juuso ja Janne poseeraa
Uimahypyn MM-nelonen vuodelta -74
Poliisi tulossa huomauttamaan videokuvaamisesta
2010 avattu silta
Tähän sillan korkeus
Sitä ollaan vajaan 900 jalan korkeudessa
Varikkopysähdys padolla
Matkailua lasin läpi
Hipster-henkinen foto hotellihuoneen parvekkeelta
Getting ready to paaaaartiiiih
Toimitusjohtaja Paloniemi tarttuu hetkeen
You win some, you lose some
Vajaan kolmen tunnin keskustelun tulos
Ei kommentoitavaa
Las Vegas by night
Värisotkua
Jerrykannu vetää läpät Caesar-salaatissa
Aivopieru
Tätä et näe kuin Nykissä - ja Vegasissa
Hyvästi Vegas

torstai 18. elokuuta 2011

Grand Canyon

Austin jätettiin taakse ja seuraava motelliyö odotti Flagstaffissa Super8:ssä. Reilut 1000 mailia päästettiin yhtä soittoa aavikolla ja rattipaikkoja jaettiin kolmen kuskin kesken, väsymyksen mukaan. Siirtymistä on vaikea kirjoittaa mitään järkevää, mutta kyllä niissä on Sitä jotain. On kuitenkin vähän eri asia käydä Ekamarketissa jollain pienellä "kukkopillillä" kuin vetää "steel horsella" pitkin aavikkoa.

Motellille saavuttiin jossain vaiheessa ja painettiin nukkumaan samantien. Aamulla käytiin nykäseen perinteiset värimurot helttaan ja matka sai taas jatkua kohti Grand Canyonia!

Grand Canyonille päästiin puolentoista tunnin ajon jälkeen ja ensimmäinen näköalaetappi oli Desert view. Voi nääs, nääs, nääs mitkä näkymät! Kameralla oli vaikea saada syvyyksiä tallennettua, mutta ehkä näistä räpsyistä jonkun kuvan rotkosta saa...

Neljällä eri näköalalla käytiin kuvaamassa, jonka jälkeen käytiin syömässä ja lähdettiin pikku hiljaa ajelemaan kohti Las Vegasia! Edessä oli naurettava neljän tunnin ajomatka, joka tapettiin Dave Chappellen seurassa.

Ennen Las Vegasiin saapumista käytiin toisella puolella Hoover Damin patoa fiilistelemässä iltaa. Itse patoa ei tietenkään voinut kuvata yöllä, joten se päätettiin jättää huomiselle.

Morning view in Flagstaff
Matkalla Canyonille
Flashback!
Tästä postikortti, olkaa niin hyvät
Näitä kyllä riittäis
Huikeita näkyjä
Soijanoro
Pojat ihmettelee rotkoo
Lapin kullalle uusi etiketti!