4 girls 1 Navigator: San Francisco

Golden Gate Bridge

Tiedetään, tiedetään. Päivitystä ei ole tullut ihan hetkeen, koska tässä on ollut kaikenlaista. Hyvityksenä saatte kuvia matkalta Friscosta Losiin, mutta ei mennä asioiden edelle.

Matka Las Vegasista San Fraciscoon kesti yhdeksän tuntia ja rapiat päälle. Kokeneille autoilijoille moinen matka ei ollut kuin yksi kauppareissu. Yön laskeutuessa saavuttiin motellille ja tällä kertaa saatiin harvinaisen surkea huone. Ei ole varmaan väärin sanoa, että paikka muistutti lähinnä putkaa niin kooltaan kuin houkuttavuudeltaan, tänks! Lisäksi paikka tarjosi aamupalaksi pelkästään kahvia, joka piti uudelleen lämmittää mikrossa, jos kiinnosti juoda. Niin, ei kiinnostanut.

Aamulla jätettiin motelli homehtuun ja lähdettiin kaupungille pööpöileen. Ensimmäinen juttu, mikä tuli varsin nopeasti huomattua, oli ilmasto. Täällähän on helvetin kylmä ja tuulee ihan simona! T-paita ja shortsit piti lämpösenä lähinnä strategiset alueet, mutta muuten veti kalkkunaksi.

Autolla normaalisti keskustaan ja järjetön jonottaminen ja parkkipaikan etsiminen alkakoon! Siinähän sitä ihmeteltiin hetken aikaan, mutta viimein auto saatiin johonkin yleiselle parkkipaikalle.

Siitä lähdetiin jalkaisin etenemään kohti menomestoja. Jonkun aikaa seilattuamme päädyttiin alueelle nimeltä Castro, joka on ehkä maailman homomöynteisin kaupunginosa. Päätimme siinä käydä paikallisessa yhdellä imemässä kulttuuria. Juuso taisi siinä ostaa jotain arpojakin, jonka arvontatilaisuus on kauan sen jälkeen, kun me ollaan jo Suomessa. Hyödyllistä!

Ravintolan jälkeen jatkettiin Castro-kierrosta. Hetken päästä oltiin niin solmussa, että otettiin taksi omalle autolle ja mentiin vielä pienet ympyrät Chinatownissa. Pitkien kävelyreissujen uuvuttamana mentiin takas motelliin katsomaan HBO:ta. Kiitos ja hei.

Päivä numero kaksi

Aamu alkoi kylmällä kahvilla, jonka kaunistava vaikutus ei tähän porukkaan vaikuttanut. Navigator laitettiin tulille ja lähdettiin aamupalalle keskustaan.

Tällä kertaa oli vuorossa hiukan erikoisempi aamupalapäläytys. Nimittäin Villen täti, Pirjo, sattui olemaan miehensä, Joelin, kanssa Franciscossa samaan aikaan. Pienen naaraamisen jälkeen saatiin porukka kasaan ja jatkoimme Golden Gaten juuressa sijaitsevaan ravintolaan. Aamupalapizzat siitä naaman eteen ja jutustelua hyvässä seurassa. Niin se vaan menee, että niin kauas ei pääsekään, ettei suomalaisia olisi paikan päällä!

Piristävän aamiaisen jälkeen lähdettiin katsomaan Sitä punaista siltaa. Sillasta on vaikea sanoa mitään erityistä, paitsi että se on komea ilmestys ja erittäin punainen. Käytiin me valokuvauspaikallakin ottamassa kuvia sillasta ja sen ympäristöstä. Sitten Alcatraz...

Pitihän se arvata, viiden päivän jono saarelle. Kiva kiva, sitten varmaan kuvataan se pytinki rannalta. Ihan kivoja kuvia saatiin rannaltakin, mutta ei tietenkään kännykällä. Siinä porukalla käveltiin rannan päädyssä sijaitsevalle laiturille ja naureskeltiin kaikelle mahdolliselle. Vanha improilija, Pohja, laittoi viihdytyshanskat käteen ja näytteli roolin vankikarkurista.

Eiköhän tämä San Francisco ole tässä. Hiukan jätti kylmäksi tämä paikka, vaikka kaluttiin läpi aika moni paikka. Ehkä jotenkin olis kaivannut lämpimämpiä säätiloja, mutta ei niin ei. Kivaa oli, mutta Losin lämpö ja beachit saivat meidät jättämään San Francisco kahden päivän jälkeen.

Vanice beach, here we come!